Volker Schlöndorff

thumb|Volker Schlöndorff vuonna 2009. Volker Schlöndorff (s. 31. maaliskuuta 1939 Wiesbaden) on saksalainen elokuvaohjaaja.

Schlöndorff baccalauréat-tutkinnon Ranskassa, johon hän oli 17-vuotiaana päätynyt vaihto-oppilaana ja jatkoi sen jälkeen opiskelua Pariisissa. Oppiaineina hänellä oli valtio-oppi ja elokuvataide. Tällöin hän tutustui ranskalaisohjaaja Louis Malleen. Schlöndorff työskenteli myöhemmin muun muassa Mallen, Jean-Pierre Melvillen ja Alain Resnais'n ohjausassistenttina. Hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa oli Robert Musilin romaaniin ''Oppilas Törlessin harhapolut'' (1906) perustuva filmi ''Olenko syyllinen'' (''Der junge Törless'', 1966). Cannesin elokuvajuhlilen kilpasarjaan valittu elokuva oli ensimmäisiä merkkejä uudesta saksalaisesta elokuvasta eli nuorten elokuvantekijöiden esiinmarssista.

Vuonna 1975 Schlöndorff ohjasi yhdessä silloisen vaimonsa Margarethe von Trottan kanssa Heinrich Böllin samannimiseen romaaniin perustuvan elokuvan ''Katharina Blumin menetetty maine'' (Die verlorene Ehre der Katharina Blum). Se oli aiheeltaan ajankohtainen elokuva, jossa Angela Winkler esitti lehdistön riepottelemaa ja terroristiksi leimaamaa naista. Filmi kuvasi, miten nainen reagoi voimakkaasti kokemiinsa nöyryytyksiin. Samalla filmi hyökkäsi Springer-mediakonsernia vastaan. Springer-lehdistö puolestaan syytti Schlöndorffia Punaisen armeijakunnan tapaisten terroristien holhoamisesta.

Schlöndorff teki kansainvälisen läpimurtonsa vuonna 1979 Günter Grassin romaanin filmatisoinnilla ''Peltirumpu'' (''Die Blechtrommel'', 1979). Elokuva jakoi Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun yhdessä Francis Ford Coppolan ohjaaman ''Ilmestyskirja. Nytin'' kanssa sekä voitti myös parhaan ei-englanninkielisen elokuvan Oscar-palkinnon. Schlöndorffin ohjaama elokuva ''Orjattaresi'' tuli ensi-iltaan 1990. Se perustuu Margaret Atwoodin samannimiseen romaaniin, josta on tehty myös televisiosarja. Wikipedian tuottama