Siegfried Lenz

| kuolinpaikka = Hampuri, Saksa | ammatit = kirjailija | äidinkieli = saksa | kansallisuus = | aikakausi = | tyylilajit = | aiheet = | suuntaus = | tuotannon kieli = saksa | debyyttiteokset = | pääteokset = ''Saksantunti''
''Kotiseutumuseo'' | sivusto = | puoliso = | lapset = | vanhemmat = | palkinnot = | ehdokkuudet = | uskonto = | huomioita = | allekirjoitus = }} Siegfried Lenz (17. maaliskuuta 1926 Lyck, Itä-Preussi – 7. lokakuuta 2014 Hampuri, Saksa) oli saksalainen kirjailija. Hän julkaisi romaaniensa ohella muun muassa novelleja, esseitä, näytelmiä ja kuunnelmia. Hän on toisen maailmansodan jälkeisen ajan merkittävimpiä ja luetuimpia saksankielisiä kirjailijoita.

Lenz kutsuttiin 1943 Kriegsmarinen palvelukseen, mutta hän loikkasi Tanskaan ja jäi 1945 lyhyeksi ajaksi sotavangiksi Schleswig-Holsteiniin. Hän opiskeli filosofiaa, englantia ja kirjallisuudenhistoriaa Hampurin yliopistossa ja työskenteli opintojen ohessa toimittajana Die Weltissä. Hän jättäytyi 1951 päätoimiseksi kirjailijaksi.

Lenz on myöhemmin paljastanut olleensa innokas Hitler-Junge ja tajunneensa vasta sodan aikana, mistä oli kysymys. Hän piti kirjoittamista moraalisena velvollisuutenaan, mutta hänet sai kirjoittamaan myös syyllisyys siitä, että juuri hän jäi henkiin. Monikerroksissa tarinoissa on usein keskeisenä totuuden hetki, jolloin päähenkilön elämä muuttuu tai hän näkee olemassaolon dilemman.

Lenz sai Saksan kirjakauppiaiden rauhanpalkinnon 1988 ja Frankfurtin kaupungin Goethe-palkinnon 1999. Wikipedian tuottama